Top Social

Image Slider

Heidelberg

torstai 31. lokakuuta 2013

Lähitienoihin tutustuminen jatkuu hitusen myöhässä. Ties kuinka kertaa olen vuosien varrella täälläpäin Saksaa vieraillut, mutta Heidelbergin olen jotenkin onnistunut aina välttämään. Käsittämätöntä ottaen huomioon, minkälainen turistirysä on kyseessä. Puute korjattiin lauantaina, kun suunnistimme päiväretkelle Baden-Württenbergin puolelle. 

Heidelberg on niitä harvoja saksalaisia kaupunkeja, joita ei sotien aikana pommitettu tuhannen päreiksi, ja vanhakaupunki onkin heti sen näköinen. Hoodeilta löytyy myös vanhan linnan rauniot varsin mukiinmenevällä näköalapaikalla. Ilmakin oli lauantaina kuin morsian, joten kovin rumaa mielikuvaa vanhastakaupungista ei olisi saanut yrittämälläkään.

Tunnustan alunperin harkinneeni Heidelbergiä vaihtokohteeksi. Tuumailut kaatuivat heti alkuvaiheessa siihen, ettei meidän yksiköllä Tampereella ole Erasmus-sopimusta täkäläisen yliopiston kanssa. Jälkiviisaana on todettava, että hyvä niin: tämä vajaan 150 000 asukkaan kaupunki vetää vuosittain kuulemma kolmisen miljoonaa turistia. Yritä nyt siinä turistibussiruuhkassa ehtiä ajoissa luennolle.

Vaikka kyllä noissa maisemissa muuten kelpaisi opiskella.

Kulttuurishokkeja viikon varrelta

perjantai 25. lokakuuta 2013

Luokkahuoneiden metsästäminen on LSD-huuruissa kirjoitettu jännitysnäytelmä. Maanantaina etsin epätoivon vimmalla yhtä huonetta, joka, kuten lopulta selvisi, ei sijaitse koko kampuksella. Ihme kyllä myöhästyin luennolta vain puoli tuntia.

Luokkahuoneeseen marssiva saksalainen moikkaa sisälläolijoita, vaikkei tuntisi heistä ketään. Sama pätee asuntolan rappukäytävässä. Nostalgialla muistelen kiusallisia hissihiljaisuuksia Suomessa.

Paikalliset opiskelijat osallistuvat aktiivisesti opetukseen. Seminaareilla meno lähtee ihan lapasesta, mutta tavallisilla luennoillakin nää kysyvät, jos jotain jää epäselväksi, tai ilmoittavat oman näkemyksensä milloin mistäkin kognitiivisen lingvistiikan osa-alueesta tai pronominaaliadverbi-termin harhaanjohtavuudesta. Siis onko opetuksen aikana edes mahdollista ajatella itse?

Ostin tässä eräänä päivänä kaupasta leipää, kurkkua, jogurttia ja raejuustoa. Maksoin 2,23 euroa ja tuijotin seuraavat viisi minuuttia epäuskoisena kuittia. Mikään tuote ei ollut edes alennuksessa.

Eilen illalla koko kampus täyttyi juhlivasta opiskelijakansasta. Lukukaudenavajaisbileitä löytyi muun muassa meidän asuntolan baarista (kyllä, asuntolassamme on sellainen. Olut maksaa euron.), pääsisäänkäynnin holvikaaren alta, kv-toimiston liepeiltä sekä yhdestä opetusrakennuksesta. Alles klar!

Hipsteri-Frankfurt

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Siinä missä Tampereelle on näemmä saatu jo ensilumet, täällä kesä vielä selkeästi sinnittelee. Pitkällisen kylmän sadepilvikauden jälkeen lauantaina saatiin taivaskin jo esiin, ja lämpötilatkin huitelivat melkein parissakympissä. Hyödynsin muutaman muun kanssa paapovat säät ja ohjelmattoman päivän kirmaamalla Frankfurtiin haahuilemaan.

Olen käynyt Frankfurtissa päiväretkillä ennenkin, mutta olen aina jumittunut samalle rautatieasema-ostoshelvetti-Römer-akselille. Tällä kertaa päädyttiin sentään Mainin toiselle puolelle Sachsenhausen-kortteliin, jonne on tiivistynyt kunnioitettava kasa niin perinteisiä kapakoita kuin hipsterin silmää miellyttäviä kahviloita, kirppareita ja ties mihin erikoistuneita putiikkeja. Yksi sisustusliike oli viedä järjen, olisin voinut ostaa sieltä kaiken. Seinän toisella puolella oli heti kahvila, jossa soi jazz ja oli neljän kakkupalan otoksella kaupungin parhaat leipomukset.

Loppuillasta eksyttiin vielä ostoskatuhelvetin puolelle, mikä ei sitten naurattanutkaan enää yhtään. Zeil oli vielä seiskankin jälkeen niin täynnä shoppailuvimmaisia ihmisiä, ettei siellä meinannut päästä edes kääntymään. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin kiva huomata, että Frankfurtissa on muutakin nähtävää kuin megalomaaniset ostoskeskukset ja Euroopan Keskuspankki. Sovittiinkin yhdessä tuumin retkueen kesken, että lähiaikoina on uusi reissu mestoille luvassa.


Viikon kulttuuriteko

torstai 17. lokakuuta 2013

Mainzin yliopiston lukukausimaksuun sisältyy pieni Semesterticket-niminen paperiläpyskä. Ei kannata antaa vaatimattoman ulkomuodon hämätä, sillä sen turvin me saamme reissata julkisilla ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää - ei pelkästään Mainzissa vaan osassa Rheinland-Pfalzia sekä lähes koko Hessenin osavaltiossa. Täältä tullaan, Frankfurt, Wiesbaden, Darmstadt ja Marburg! Lähijunat olkoon toinen kotini!

Ilmeisesti opiskelijoista halutaan täälläpäin koulia myös kultturelleja persoonia, sillä kortilla pääsee myös kaupunginteatterin näytöksiin. Liput saa ilmaiseksi aikaisintaan kolme päivää ennen h-hetkeä, mutta en valita, kun normaalihinnat huitelevat 16-45 euron tienoilla. Kun kerta noin tuputetaan, niin kävimme mekin sivistäytymässä eilen Romeon ja Julian merkeissä. Yhtäkkiä koko Staatstheater tulvi vaihtareita.

Itse näytelmä edusti melko modernia visiota, mikä ei ihan justiinsa uponnut. Vuorosanat olisivat saattaneet pelastaa paljon, jos niistä oli jotain ymmärtänyt. Ihmiset kyllä hörähtelivät siihen malliin, että sukkelia verbaalinerouksia varmaan säkenöi joka suuntaan, mutta meitä kielipuolia ei kyllä hemmoteltu. Kuinka pirun hyvin sitä kieltä pitää muka osata, että pysyy edes jollain tasolla kärryillä, kysyn vaan?

Kostoksi pitää varmaan käydä katsomassa ennen joulua pyörivä Joutsenlampi. Siitäs saatte, saksankieliset!

Tähän mennessä

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Meikällä on netti!!! Lisää huutomerkkejä!! Nyt saattaa minustakin havaita elonmerkkejä, mikäli nyt ylipäätään ehtisin olla koneella enkä juoksisi joka päivä aamusta iltaan kaupungilla.

Niin, Mainz. Tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ainakin kuukauden enkä vajaata kahta viikkoa. Ensivaikutelma ei ollut kaikista ruusuisin, yliopiston kampus (missä myös asun) on pääsisäänkäyntiä lukuun ottamatta ruma kuin itse mikäkin, huone kahdeksan (8) hengen sekasolussa on täysin asiallinen mutta vielä melko karu paljaine seinineen, eikä ohjelmaakaan ensimmäisille päiville ollut järjestetty mitenkään valtaisasti. Onneksi Altstadtiin hurauttaa hetkessä lepuuttamaan esteettistä silmää ja muiden vaihtareiden kanssa ei tekeminen lopu kesken. Ensihämmennyksen jälkeen olenkin viihtynyt täällä tosi hyvin.

Tällä viikolla alkoi puolentoista viikon intensiivikielikurssi. Jos Tealla oli ollut onnea rennon ja epäsaksalaisen opettajan kanssa, on meidän ryhmän vetäjä vanhemman vuosikerran saksalaisen arkkityyppi. Toisena päivänä harjoiteltiin kolme tuntia kielioppia. :D Kielikurssi ansaitsee myös lisämaininnan viehättävästä alkamisajankohdastaan aamuisin 8.30. Olen jo nyt ehtinyt kerryttää kunnioitettavan univelan, kun joka ilta täytyy tietysti riekkua milloin missäkin yömyöhään. :]


Vaihtareita täällä piisaa, ja meitä suomalaisiakin on tänne päätynyt jostain syystä ainakin kymmenen kappaletta - yksi paljastui yllättäen luokkakaverikseni ala-asteelta! Puolalaisia täällä on myös siihen malliin, että loppuvuodesta olen varmaan itsekin polaki cebulaki (=puolalaiset sipulit). Paljon aikaa vietän myös brittiläis-belgialaisessa seurassa, mikä varmasti onkin kaikista paras ratkaisu saksan puhumisen kannalta. Not. 

Saksankielentaitoni on kyllä päässyt vähän yllättämään. Vielä keväällä en osannut sanoa oikein mitään, mutta jotenkin se on itsekseen kohentunut niin, että kyllä sillä jo pärjää. Vaihtareiden kanssa puhutaan pääasiassa englantia mutta monet osaavat sikahyvää saksaa, ja me saatetaankin vaihtaa kieltä kesken lauseen. Pari kämppistäni on saksalaisia, ja kerran viikossa treffaan paikallista tuutoriani, jonka kanssa puhun visusti saksaa. Tämä viikonloppu oltiin ryhmäytymässä Saint Goarissa (Lorelei on nyt sit nähty, terveisiä vaan saksan kirjallisuuskurssin vetäneelle proffalle!), missä verestin myös ranskantaitojani ja totesin, että neljän kielen jatkuva vaihtaminen rapauttaa yllättävän vähän akuuttia ilmaisukykyä.

Oppitunti saksalaisesta järjestelmällisyydestä

keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Olen nyt ollut virallisesti viikon ja kaksi päivää vaihdossa, ja ehtinyt istua vaihtari-infoissa, tutustua pintapuolisesti kampukseen, pyöriä lähes joka päivä keskustassa, tavata tusinoittain puolalaisia ja kuusi (6) muuta suomalaista (mutten ketään muista Pohjoismaista) sekä käydä spontaanilla pikareissulla Darmtadtissa.

Aivan erityisesti olen kuitenkin ehtinyt vaikuttua saksalaisesta tehokkuudesta, joka onkin aivan omaa luokkaansa. Täällä asioiden hoitaminen ei olekaan arkista netissä roikkumista vaan seikkailu! Lisäbonuksena toimistosta toiseen juostessa kuntokin kohoaa huomaamatta.

Esimerkki 1
Internetyhteyden hankkiminen opiskelija-asuntolahuoneeseen, jonka vuokraan netti sisältyy, on varsin helppoa:
  1. 1. Odota viikko yliopiston käyttötunnuksia, jotka saat ilmottauduttuasi yliopiston opiskelijaksi. Tämä prosessi on varsin vaatimaton paperisota.
  2. Lähetä asuntolan tietokonenörteille sähköposti, jossa kerrot käyttötunnuksesi, nimesi, sähköpostisi, mac-osoitteesi sekä hostnamesi, joka saattaa olla tietokoneesi nimi tai jotain muuta (arvo mieleisesi vaihtoehto mikäli olet it-asioissa hoo moilasena).
  3. Osta internetpiuha.
  4. Kytke piuha tietokoneeseesi x ajan kuluttua sähköpostin lähettämisestä ja rukoile, että homma toimii.
  5. Mikäli ongelmia yhteyden muodostamisessa vielä ilmenee, on neuvoja tarjolla asuntolan baarissa torstai-iltaisin kelo 20-21.
Olen tällä hetkellä listan toisessa kohdassa, odotan jännityksellä seuraavia vaiheita. Terveisiä vaan täältä rautatieaseman Starbucksista.

Esimerkki 2
Kursseille ilmoittautuminen on myös mutkaton prosessi:
  1.  Tallenna internetosoitteesta X tietokoneellesi ilmoittaumislomake
  2. Täytä lomakkeeseen tietosi ja valitsemasi kurssit opintopisteineen. Huom! Mikäli opinto-oppaassa ei ole mainittu kurssin opintopisteitä (tämä koskee noin 90% kursseista), tiedustele opintopisteet ko. aineen opintosihteeriltä.  
  3. Tallenna lomake ja tulosta niin monena kappaleena, kuinka monen eri aineen kursseja käyt. Esimerkiksi saksan, ranskan ja DaF:in kursseja valinnut tulostaa lomakkeen kolmena kappaleena.
  4. Hae allekirjoitukset lomakkeeseen jokaisen aineen opintosihteeriltä. Huomioi kryptiset vastaanottoajat.
  5. Jos opintosihteereillä on jotain huomautettavaa valitsemiesi kurssien suhteen, suorita vaiheet 2-4 uudestaan.
  6. Palauta lomakkeet allekirjoituksineen Herra Isoherraopintosihteerille 25.10. mennessä.
  7. Osallistu valitsemillesi kursseille, jotka tosin alkavat 21.10.

Meanwhile in Finland

lauantai 5. lokakuuta 2013

Tähän mennessä opittua:
  1. Olen hiustenväriltäni blondi.
  2. Saksassa en tunne kylmyyttä, koska olen suomalainen.
  3. Suomen kesälämpötilat huitelevat ilmeisesti +10 asteen tienoilla.
  4. 6 päivää ilman nettiä on pitkä aika.
Kylläpä vaihdossa oppii itsestään ja kotimaastaan aivan uusia asioita!