Top Social

Image Slider

Kauan kaivattu brunssi ja ujoa joulufiilistelyä

tiistai 19. marraskuuta 2013


Takana on mukava lauantai. Brunssilla ihanassa suomalaisessa kodissa Frankfurtissa oli tarjolla muun muassa kaupungin parhaimmiksi kehuttuja sämpylöitä (en epäile yhtään) ja erinomaista kahvia (join vajaan litran). Puitteissa ei myöskään ollut valittamissa, siskon kanssa huokailtiin kilpaa ihastuksesta asuntoa katsellessa.

Frankfurtissa on myös Marimekon myymälä, hiphurraa! Kostoksi elämääni tulvineelle Ikea-hyökyaallolle ryhdistäydyin ja aloitin vihdoin kauan kaivatun joulumukiperinteen, eli investoin sydämeni vieneeseen Kuusikko-mukiin sekä asiankuuluvaan aluseen. Taitaa muuten olla ensimmäinen omaan väliaikaismajoitukseen kotiin ostettu jouluasia! Nyt odottelen enää glögituliaisia Suomesta.

Kuusimukin lisäksi alan kaivata muutakin joulutunnelmointia. Täällä vielä viimeiset lehdet sinnittelevät puissa, mutta sen verran pimeää ja koleaa jo on, että tunnelmallisia valoja, höyryävää Glühweinia ja joulunpunaista on ikävä. Onneksi ihan kohta alkaa joulutorikausi, enkä tänä vuonna edes pilaa fiilistelyä hytisemällä kojuissa töissä. Luksusta!

Koulunpenkillä

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Sitä jotenkin ajattelisi, ettei vaihtoon tulla opiskelemaan. Omalla kohdallani harhaluulo kärsi hieman, kun tajusin, että jostain ne opintopisteet täytyy ulkomaillakin repiä, ja viimeisen kuoloniskun se sai ensimmäisen kouluviikon jälkeen. Ryöjäkkeet eivät täällä jaakaan opintopisteitä pelkästä läsnäolosta ja henkisestä Erasmus-leimasta otsassa. Pelkästään kaikkien seminaareille vaadittavan luettavan läpikahlaamiseen kuluu enemmän aikaa kuin mitä konsanaan käytin Tampereella kursseihin yhteensä. Siihen päälle vielä parit esitelmät ja loppulukukaudesta 7-12 sivun Hausarbeitit, niin päästään ihan hyviin tuntilukemiin per noppa.

Valitus sikseen, kiva täällä on jotain oppiakin. Kurssitarjonta on täällä aivan eri luokkaa kuin kotiyliopistossa, ja onnistuin valitsemaan suurimmaksi osaksi kiinnostavia juttuja. Sisäistä kielioppinörttiäni hemmotellaan muun muassa sanaluokat-seminaarilla (tiedostan olevani suunnilleen ainoa, joka voi olla liekeissä pronominaaliadverbien ja sävypartikkeleiden sielunmaisemasta), Sprache und Gender -seminaarilla muistelen aina aiheesta paasannutta proffaamme Tampereelta ja istunpa viikoittain myös hollannin alkeiskurssilla. Kielikään ei ole tuottanut suurempia vaikeuksia tieteellisiä artikkeleita lukuun ottamatta, joskaan en tiedä kuinka paljon enemmän tajuaisin niistä suomeksikaan.

Miinuksen täytyy sentään mainita mielivaltaiset opetusajat. Perjantaisin kursseja ei sentään juuri kenelläkään ole, mutta muina päivinä tunteja on milloin vain välillä 8-20. Voin paljastaa että maanantai-iltaisin kasiin asti koululla tönöttäminen ei ole suurin suosikkini.

Aiheen vierestä, olen pakon edessä muuttunut lintubongariksi. Tällä viikolla nimittäin muuttolintuauroja, -kurveja sekä muita -käppyröitä on lentänyt säännöllisin väliajoin yliopiston yli, ja ihan hiljaisia noi parvet ei muuten ole. Onko Pohjolassa tavallista kurjempi marraskuu vai ainako tirpat suuntaavat kollektiivisella ajantajulla kaikki samaan aikaan Afrikan aurinkorannoille?

Täydellisessä maailmassa sunnuntait pyhitettäisiin kodeille ja ruoalle

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ooh iih, löysin puolivahingossa törkiän ihanan sisustusblogin! Olin ehtinyt ihan hitusen kyllästyä samoihin kuvakulmiin, sisustuslehtitasoisiin kliinisiin ja täydellisesti valaistuihin otoksiin ja inspiraatiokollaaseihin - asuuko noissa kämpissä edes kukaan? Seuraamani sisustusblogien päivitykset olen pitkän aikaa silmäillyt läpi ja se siitä. Sitten eksyin tänään Cosy Homeen enkä näemmä lähde sieltä kulumallakaan. Nytkin voisin olla nukkumassa designhuurujen sijaan. Ihana koti, ihania huonekaluja, ihania kuvia, ja kaikki nimenomaan kotoisia. Täällä valmiiksi kalustetussa kämpässä halvimpien Ikean astioiden keskellä moinen esteettisyys lähestulkoon itkettää.

Kaiken lisäksi blogissa oli heti ensimmäisenä akuutti brunssiraportti. Viimeiset kolme viikkoa olen herännyt aamuisin toiveeseen, josko joku olisi kattanut mulle kunnon sunnuntaiaamiaisen. Koska näin ei ole vieläkään tapahtunut ja jääkaapistakin löytyy aina samat juustot ja jogurtit, ehdotin ilmoitin kavereille, että brunssi tapahtuu. Ihan sama milloin kunhan heti. Ehdin jo googlettaa, mitä kaikkea kivaa ruokaa voisi puuhastella. Ooooh silkkaa syömistä aamiaisesta lounaaseen, en malta odottaa!

Ps. Yksi kaveri kysäisi sivulauseessa, mikähän tämä brunch tarkalleen ottaen on. Siis mitä näille opetetaan ulkomailla?!

Kuva ei liity tapaukseen vaan Saksan suomalaisimpaan kotiin.

Tässä on ihmisen hyvä olla

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kuukausi Mainzia on nyt takana. Se tuntuu kolminkertaisesti pidemmältä ajalta. Odotan koko ajan kaikkia uusia juttuja, mutten toisaalta haluaisi ajatella yhtään, että tämäkin huvi loppuu joskus. Varasin jo joululomalta paluun ohessa paluulennon Suomeen elokuuksi (päivämäärän muutosoikeudella sentään - apropoo, miten ihmeessä yksisuuntaiset lennot maksavat moninkertaisesti meno-paluuseen verrattuna?). Kamala ajatella niin pitkälle.

Kuherruskuukausi Saksan kanssa on sujunut mainiosti. Täkälainen kulttuuri on sen verran samanlainen kuin Suomessakin ja entuudestaan niin tuttu, ettei suuria ihmettelyn aiheita ole ollut. Ulkomailla oleskelun selkein merkki on tähän mennessä ollut lähinnä epänormaali himo hapankorppuihin, jälkiuuniruisleipään ja salmiakkiin - onneksi Suomessa on kavereita, jotka ymmärtävät asian sanomattakin. Koulua on ollut pari viikkoa, ja 5 kuukauden opiskelemattomuuden jälkeen seminaareilla istuminen tuntuu jotenkin todella jännittävältä, varsinkin kun periaatepäätöksenä suoritan vain mielenkiintoisen oloisia kursseja. Kotitehtävien kohdalla into  tosin rajoittuu vaihtaristatukseen ("Ihanko todella kurssien eteen pitää tehdä muutakin kuin saapua luennoille ajoissa?"), mutta myönnettäköön, etten tainnut Suomessakaan kaikista ahkerin opiskelija olla.

Sijaitsen muuten 50. leveysasteella.
Vaihtarina tuppaa toisaalta olemaan melko kaksijakoisessa tilanteessa. Toisaalta kohdemaahan haluaa integroitua parhaansa mukaan, oppia kielen ja tutustua paikallisiin, toisaalta taas muut vaihtarit ovat kaikista luontevinta seuraa, englanti on spontaanin reagoinnin ja läpänheiton kannalta helpoin valinta ja eihän meistä kukaan täällä oikeasti opiskelun vuoksi ole. Tuntuu jokseenkin mahdottomalta yhdistää molemmat, ja aina näiden 95-prosenttisesti englanninkielisten viikonloppujen jälkeen ainakin allekirjoittaneella on melkoinen kulttuurimorkkis.

Jos jostain olen onnellinen, niin siitä että olen täällä koko vuoden. Yhdeksän jäljellä olevaa kuukauttakin tuntuu kovin lyhyeltä ajalta,  mutta hesus sentään, että pitäisi neljän kuukauden päästä lähteä! Suattaapi toki olla, etten kuherruskuukauden loputtua ole enää aivan yhtä innoissani Saksasta, mutta ei mua ainakaan vielä saisi kirveelläkään täältä niin aikaisin lähtemään. :]

Yllätyspaketti Tampereelta, sydänsydän!