Top Social

Image Slider

Hyvää seuraa tarjolla

torstai 30. tammikuuta 2014

 "No jokos olet itsellesi saksalaisen sieltä löytänyt?" Tuo jokaiselle sinkkuvaihtarille kotiväen suusta kuultu tuttu klassikkokysymys. Sukulaisilla taitaa olla melko ruusuiset mielikuvat integroitumisesta vaihdon aikana, sillä jos tuttujeni kansalaisuuksista puhutaan, toisin täältä näytille Maximilianin sijaan huomattavasti todennäköisemmin Enriquen, Fabion, Pierren tai hätätapauksessa vaikka Petterin.

Normaalisti valittaisin tähän väliin, kuinka vähän tunnen paikallisia, ja kuinka kurssien hyvänpäiväntuttujen kanssa käydyt small talkit kokeista tai edellisestä viikonlopusta eivät vastaa vapaa-ajalla hengaamista. Viime aikoina olen kuitenkin ollut aivan liian hyvällä tuulella tuhlatakseni energiaani murehtimiseen. Olkoonkin etten hengaa saksalaisissa porukoissa, mutta parilta kurssilta löytyy jo vakituista seuraa ja muutamia tunnen ihan kahviseuraksi asti. Integraationi tähänastisen huipentuman koin perjantaina, kun päädyin sattumalta viettämään iltaa pitkän kaavan mukaan saksalaisessa porukassa ainoana ulkomaalaisena. Ai että se oli kiva ilta!

On ollut mieltä kohottavaa tajuta, ettei vieraille puhuminen niin kovin vaikeata edes ole. Usein nämä aloittavat keskustelun oma-aloitteisesti, eikä siinä tarvitse itse oikeastaan tehdä muuta saada suunsa auki. Ihan sama, vaikka menisi päin puuta, joku toinen kerta onnistuu sitten paremmin. Lopultahan siinä saattaa vahingossa tutustua ihmisiin vähän paremminkin. Sitä paitsi mulla on täällä vielä puoli vuotta aikaa, joten kuulkaas saksalaiset, ette voi välttää tutustumista!


Ps. Selvisin myös viimeviikkoisesta puolen tunnin monologirupeamasta ehjin nahoin. Tällä menolla palaan vielä Suomeen monikielisenä verbaalinerona, sanokaa mun sanoneen.

Vaihtarin keittiössä

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Jos minulta kysytään, parasta elämässä on ruoka. Yhtään liioittelematta olen aivan uskomaton ruokahedonisti. Syön lähes mitä tahansa, mieluiten tietysti 1) hyvää ja 2) paljon. Niinpä olen tällä viikolla ollut onnesta soikeana, sillä yhtäkkiä lähes kaikkeen vapaa-ajan ohjelmaan on liittynyt ruoka. Testasin saksalaisen kaverin kanssa Suomen hypetetyimmän avokadopastan, kävin urugualais-amerikkalaisen kämppäkaverin kanssa aamiaisella läheisessä kahvilassa, syötiin turkkilaisen kämppiksen laittamaa perinteistä menemen-aamiaista ja tehtiin koko talouden voimin  vohveleita. Halleluja!

Itse pääasian lisäksi parasta on yhdessä syöminen. Viihdyn Tampereen-yksiössäni muuten erinomaisesti, mutta ainainen yksin kokkaaminen ja syöminen on sekä surullista, masentavaa että epämotivoivaa. Oman lisänsä tuovat ulkomaalaiset kaverit. Italialaiset tuovat omat pastansa mukaan etkoille, ranskalainen tarjoili loppiaisen jälkeen perinteistä galette de rois'ta, ja tuo turkkilainen meneman eli tomaatti-paprika-kananmunasotku on sekä hyvää että ilmeisen helppoa tehdä. Kattaukseen on näissä puitteissa turha edes yrittää panostaa, mutta kulinaristi kiittää muuten! 

Olen viime aikoina hemmotellut itseäni myös juomapuolella. Presson ostin viime viikolla, ja ai että kahvi onkin sittemmin maistunut hyvältä! Vannoutuneena vinkun ystävänä rakastan myös Saksan viinikulttuuria. Perjantaina toteutin pitkäaikaisen haaveen: marssin paikalliseen kehuttuun viinikauppaan, pyysin myyjää suosittelemaan jotain uutta ja lähdin kolme sikahintaista pulloa kainalossa. Viinimaistajaiset pidän heti, kunhan raaskin nuo korkata.

Valistusta saksalaisille

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Jännittävät hetket ovat pian käsillä. Pidän huomenna kielikurssilla puolen tunnin esitelmän, niin pitkään en ole pitänyt monologia kenenkään edessä suomeksikaan. Hetken kesti keksiä, mistä ihminen ylipäätään löytää tarpeeksi sanottavaa, mutta suomalainen design ei onneksi petä. Olen aiheesta niin liekeissä, että olen hinkannut ulkoasua viimeiset kaksi päivää Prezillä (koska se nyt vaan on niin paljon coolimpi kuin Powerpoint) ja puhun todennäköisesti reippaasti yliaikaa.

Kaiken huipuksi ajattelin marssia luokan eteen ilman muistiinpanoja. Saksankieliset esitelmät ovat aiemmin lähinnä menneet joko ääneen lukemiseksi tai kirjoitetun tekstin toistamiseksi ulkomuistista, joten saa nähdä, tuleeko tästä luonteva ja kattava katsaus inspiroivaan aiheeseen vai osoittautuuko se kuolleena syntyneeksi ideaksi. Täytyneekin tästä varmaan mennä heti nukkumaan, ennen kuin pahin jännitys ehtii iskeä. 

Kiitokset Artekille esitelmän taustakuvasta.

Kirjaviisautta

maanantai 20. tammikuuta 2014

Viime kesän lukuinto teki tepposet ja jäi päälle, vaikka kyseinen vuodenaika on muisto vaan. Olen täällä vaihdossakin lukenut enemmän kuin lukion jälkeen yhteensä, ja pari lukua eteenpäin surauttaa iltalukemisena oikein mielelläni, vaikka harvoin jaksan sen pidempään keskittyä yhteen soittoon nimim. Facebook-sukupolven edustaja. Tässä muutama opus, joihin olen viime kuukausina tarttunut.

Tuomas Kyrö - Kerjäläinen ja jänis
Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitettu tarina romanialaisen kerjäläisen matkasta ympäri Suomea helsinkiläinen citykani kainalossa. Naseva ja sarkastinen kerronta ilahduttaa, ja lempeästi kuvatut töppöilevätkin ihmiset lämmittävät mieltä. Hyvä- ja huono-osaisten ihmiskohtalot koto-Suomessa pistävät keskiluokkaisen ulkosuomalaisen miettimään.

David Nicholls - One Day
Tähän vähän petyin. Parikymppiset päähenkilöt viettävät yhden yhteisen yön, mutta päättävät pysyä ystävinä. Tarina etenee kuvaten aina yhtä päivää vuodessa seuraavien kahden vuosikymmenen ajan, ja siinä sivussa käsitellään niin itsensä kuin sen toisenkin löytämistä ja hukkaamista, kasvamista, elämässä oman tiensä löytämistä. Kaikki muuten ihan kohdallaan, mutta päähenkilöt kerrassaan jättivät kylmäksi, ja olisin muutenkin kaivannut vähän tuoreempaa otetta klassiseen kunnollinen tyttö - hulttiopoika -asetelmaan.

Elizabeth Gaskell - North and South
En tiedä suunnilleen mitään parempaa kuin Ylpeys ja ennakkoluulo, ja periodidraamat kelpaavat muutenkin. North and Southin olin katsonut jo aiemmin tv-sarjana, mutta kirja oli sitäkin parempi. Teollistuvan Englannin kuvauksesta löytyy  yhteiskunnallisen tykityksen lisäksi pohdintaa muutoksesta, naisista ja miehistä, sopeutumisesta ja ennakkoluuloista. Hotkin tämän puolessa viikossa, vaikka yleensä en jaksa kahlata englanninkielisiä kirjoja edes puoleenväliin.

Nick Hornby - About a boy 
Vaikka olen lukenut tämän joskus ennenkin, ei kertaus lainkaan haitannut. 12- ja 36-vuotiasta pojista kertova tarina on varmasti kaikille leffasta tuttu, mutta kirjassa sanoma turvaverkkojen tärkeydestä tulee vielä paremmin esille. Harmitonta hyvän mielen lukemista muttei siltikään silkkaa hömppää!

J. R. R. Tolkien - Taru Sormusten Herrasta
Kävin joululomalla ex tempore katsomassa Hobitin (Sivuhuomautus: 15 euroa leffalipusta?!), ja jäi fiilis sukeltaa klassikkofantasian pariin ensimmäistä kertaa sitten yläasteen. Lainasin Tarun Sormusten herrasta veljeltä ja raahasin möhkäleen mukanani palvelemaan erinomaisena iltalukemisena. Jos lukee vahingossa liian jännittävän kohdan ennen nukkumaanmenoa, voi onneksi aina ajatella hobittien ihastuttavan intohimoisia ruokaperinteitä ja leffojen kuvauksellisia Kontu-kohtauksia, niin jo on taas kotoisa olo.

Ootteko te tarttuneet viime aikoina erityisen kiinnostaviin kirjoihin?

Vääriä vuodenaikoja

perjantai 17. tammikuuta 2014

Suunnitelmissa on ollut kirjoittaa blogiin tammikuun kunniaksi vähän enemmänkin, mutta sillä ajatuksella on kyllä tällä viikolla saanut heittää viatonta vesilintua. Saksassa lukukaudet on ajoitettu melko jännittävästi niin, että talvilukukausi lähestyy vasta nyt loppuaan. Se tietenkin tarkoittaa sekä koulutehtäväsumaa että viimeisiä viikkoja puolen vuoden vaihtarikavereiden kanssa. Vähän infernaalinen yhdistelmä unirytmin ja muiden elämänhallinnallisten seikkojen kannalta.

Onneksi tämä viikonloppu pyhitettiin yhdessä tuumin opiskelulle, eli koulukirjoja vältellessä ehtii vähän kerätä voimia. Tänään kävin siskon luona lounaalla, ja siinä yhdessä kokkaillessa ja myöhemmin ruokalehtiä selatessa oli aika mainio olla. Kotimatkalla nautin talvisista kymmenestä plusasteesta ja auringonpaisteesta. Kyllä kelpaa tämä tammikuinen kevät, kunhan ei tarvitse maaliskuussa katsella mitään takatalvia, kiitos.

Elämä jatkuu Mainzissa

torstai 9. tammikuuta 2014

Suomi on nyt nähty puolen vuoden edestä, ja paluu arkeen Mainzissa on koittanut. Tampere ei pettänyt odotuksia, vaikkei harmaa sää viikko sitten uhoamalleni turistikierrokselle houkuttanutkaan. Parissa kivassa kuppilassa kuitenkin tuli käytyä (ylläolevat kuvat ovat Minibaarista, jonka cocktaileja suosittelen lämpimästi!), ja mikä tärkeintä, ehdin nähdä kaikki parhaat tyypit, jotka kaupungista löytyi. Kesällä täältä palatessa voinkin lohduttautua sillä, että ihania tyyppejä on odottamassa - ja tietty kaikilla niillä kivoilla suunnitelmilla, jotka tällä kertaa sit oikeasti toteutan. Jenni, tämä on sitova lupaus!.

Eilen aamulla saavuin takaisin Mainziin. Lähtö tuntui jostain syystä melkein yhtä vaikealta kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta Saksa otti mut vastaan avosylin auringonpaisteella ja 13 lämpöasteella. Usko elämään palautui kummasti, mitä nyt sisäinen taju vuodenajoista heittää häränpyllyä. Pientä orientoitumista kuitenkin vaaditaan, sillä vieraat kielet ovat hetkellisesti solmussa ja koulumotivaatio suossa. Ei se mitään, eiköhän todellisuus herätä henkisen lomailijan, kun kokeet ja esseet puskevat parin viikon päästä päälle.

Turisti saapuu Tampereelle

perjantai 3. tammikuuta 2014

Suomi-loma sen kuin jatkuu, lähinnä tien päällä. Laskutoimituksesta riippuen olen piipahtanut tähän mennessä 4-7 paikkakunnalla, ja tänään kolmostielle liityttäessä en hetkeen saanut päähäni, minne oltiinkaan ajamassa. Päätä sekoittaa vielä lisää, ettei täällä ole hetkeen omaa kotia henkisenä ja maantieteellisenä kiintopisteenä, kummallinen tunne. Lähelle on sentään suunta, sillä tänään vastaan Tampereen kutsuun!

Kaveriviikonloppujen suunnittelu on  jokseenkin absurdi ajatus, mutta tällä kertaa tekisi melkein mieli. Kuten todettua, tunnen Tamperetta yhä vain surkuhupaisan huonosti, joten pieni turistiasenne tekisi vaihteeksi terää. Ennakkofiilistelin jo tutkimalla Roosan laatimaa mainiota vinkkilistaa, josta sentään baari-osiossa tuttua oli 6/7 ja kahviloistakin yli puolet, mutta muut kategoriat ovat mystisesti jääneet vielä hämärän peittoon. Note to self: vaihdon jälkeen keskityn sit muuhunkin (hengen)ravintoon kuin siihen nestemäiseen. Niin monta ajanvietevaihtoehtoa! Ja jos kerrankin eksyisi myös väärälle puolelle koskea?

Pähkinänkuoressa: olen asunut Mansessa kaksi vuotta, ja nyt sitten harmittaa ettei viikonloppuna ehdi tutustua kaupunkiin tarpeeksi. Hyvä minä!