Top Social

Image Slider

Kakkukahvit pohjalaisittain

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Huijasin vähän viime kirjoituksessa. Niin vaikeaa kuin porukoiden sohvalta ylös könyäminen onkaan, sain sentään muutamaan otteeseen ahterini nostettua. Surautimme nimittäin uusimmassa Glorian ruoka & viinissäkin hehkutettuun Valkoiseen Puuhun kakkukahville. Lisäksi käytiin katsomassa painia, mutta ehkä siitä enemmän jossain toisessa postauksessa. :]

Ei se tosiaan aivan turhaan ollut lehden sivuille päätynyt, sen verran somasta paikasta on kyse. Vanhan puutalon tunnelma muutamalla rouhealla twistillä harvemmin häiritsee esteettistä silmää, ja löytyipä puljusta perinteinen joulukuusikin pop corn -ketjuineen. Kinuski-puolukkakakkuni oli myös mainio valinta, joskin kermavaahdolla oltiin kyllä lähdetty revittelemään hieman liioitellen. Vielä kun kahvilan yhteydessä toimii käsityöputiikki, josta olisi voinut kotouttaa vaikka kuinka nättejä keramiikkasettejä – miksi oi miksi en tarvitse enää yhtä ainutta astiaa? – en keksinyt paikasta mitään pahaa sanottavaa. Ehdottomasti visiitin arvoinen kuppila, mikäli sattuu jostain tuntemattomasta syystä Kauhajoelle päin.


We visited a really nice café and life style boutique called Valkoinen Puu in Kauhajoki. Very cute, the only minus was the excessive whipped cream in the piece of cake I had.

Sohvaa ja saunaa

torstai 27. marraskuuta 2014

Pyörin pitkästä aikaa viikonlopun porukoiden nurkissa. Paikkakunnalla satoi jopa lunta, ja vielä kun sinistä taivasta näkyi oikein arskan kera ensimmäistä kertaa miesmuistiin, latailin onnellisena energiavarastoja luonnonvalolla. Vaadin valkoista maahan Tampereellekin!

Vanhempien luona lojuminen on ilman parempia sääolosuhteitakin kovin rentouttavaa puuhaa. Fasiliteetit ovat hieman eri tasoa kuin omassa opiskelijamurjussa (sohva! televisio! sauna!), joten vierailuviikonloppuisin linnoittaudun yleensä kaikkien käsiin saatavien aikakauslehtien sekä kaukosäätimen kanssa sohvan nurkkaan enkä liikahda siitä muuten kuin saunomaan tai syömään. Kuinka ihanaa että on joku muukin paikka kuin oma kämppä, jossa voi häpeilemättä olla mato, laiskiainen tai vastaavanlainen hitaammanpuoleinen eläin. Aktiiviviikonloput menköön muualle.


I spent the weekend at my parents'. There were so many things that haven't been seen lately in Tampere, such as the sun, blue sky (or sky in general as a matter of fact), snow, sofa, television and a pile of magazines. The last three items also describe my activities quite accurately. What a wonderful thing it is to have a place where you can be as much of a sloth as you feel like and no one is judging you for that.

Karttaa aamiaiseksi

maanantai 24. marraskuuta 2014

Ikuisuusprojekti nimeltä tyhjät seinät nytkähti taas hieman eteenpäin. Ei sillä että olisin seinille vielä mitään saanut, mutta kehykset sentään. Allekirjoittaneesta puhuttaessa kyseessä on sellainen ryhtiliike, että olen palkinnut itseäni henkisillä selkääntaputuksilla ja konkreettisella överi-irtokarkkipussilla. 

Minipöytäni on näyttänyt melko orvolta valkoista seinää vasten, ja tuumin jo julisteeseen investoimista. Onneksi kaverilla oli yksi ylimääräinen kartta Berliinin keskustasta nurkissa lojumassa, ja sain sen hoitoon. Kehysten hankkimiseen meni vaatimattomat kaksi kuukautta ja matkalaukussa kärsinyttä julistetta en edes vaivautunut suoristamaan. Seinälle se päätynee kesäkuussa, mutta toisaalta voin nyt aamupalaa mutustellessa ihailla lempimetropolini katuja. Miinusta tuli tosin siitä länsikeskustan painottamisesta. Friedrichshainista näkyy juuri ja juuri nimi eikä Prenzlauer Berg edes mahdu kartalle, ai jai.


A friend had a map of Berlin lying around. She kindly lent it to me around two months ago so it was about time I bought the frame. And there it is, happily on my table! Hanging on the wall comes to question probably around june but till then I can stare at my favourite metropol everytime I eat breakfast. Definitely a win-win situation!

Tahmaisia ajatuksia

torstai 13. marraskuuta 2014

Postausaiheiden löytäminen on tuntunut viime aikoina melko tahmealta puuhalta, ja ne ainoat kerrat kun niitä olisi, kuvamateriaalista ei ole puhettakaan. Kostoksi raportoin nyt kaikesta huolimatta kuulumisia, ilman niitä kuvia tai kuuluistaa punaista lankaa.


Vuosien haaveilun jälkeen sain leivottua pekaanipähkinapiirakkaa. Yllätyksekseni se oli helppo kuin mikä ja maistui juuri niin epäterveellisen hyvältä kuin ainesosista voi päätellä. Sitä ennen leivoin sitruunamuffinsseja, söin niitä liikaa ja tunsin itseni pieneksi elefantiksi puoli viikkoa treeneistä huolimatta. Fail.

Aloitin  hypermielenkiintoisen kandikirjan. Kieli ja aivot, siinä on niin oiva kombo että voisin kyynelehtiä silkasta inspiraatiosta.

Olen kahden viikon aikana istunut enemmän uusissa baareissa kuin ensimmäisenä kahtena Tampereen-vuotena yhteensä. Paino sanalla istunut. Suurin osa mestoista on vieläpä ollut varsin lupaavan oloisia.

Kävin glitterin täytteisissä pirskeissä paljettipaita päällä ja diskopallokoru kaulassa. Paras tapa tutustua uusiin ihmisiin.

Miksen ole aiemmin tajunnut, että Yatzya voi pelata muuallakin kuin mökillä?!

Painifiilikset vaihtelevat säännönmukaisesti silkasta epätoivosta euforiahuippuun siitä huolimatta, että motoriikanpuutteeni pysyy vakiona. Tiistait eivät toimi koskaan, lauantait harvoin, torstaisin ja sunnuntaisin olen liekeissä.

***
The small things in life have included lately activities like baking a pecan pie after years of dreaming about it, reading a super interesting book for the bachelor thesis, hanging out in numerous new bars, getting to know new people while wearing as much glitter as possible, playing Yatzy and feeling either desperate or euphoric after every training.

Mutta mihin jäi marraskuumasennus?

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kas marraskuu. En olisi uskonut tätä sanovani, mutta tällä kertaa pohjoisen pallonpuoliskon masentavin kuukausi ei tunnukaan uhkalta vaan mahdollisuudelta. Ensinnäkin, olkoonkin että tuo maassa lojuva lumi hipoo usein loskan määritelmää ja se ehtii kadota siitä vielä useaan otteeseen, mutta halleluja kuinka valoisaa!

Toisekseen, kaksi kuukautta siinä onkin mennyt, mutta nyt alkaa ilmassa olla vihdoin merkkejä siitä, että olen oppinut jotain opiskelusta! Varsinkin vaihtovuoden jälkeen tehokas opiskelu on ollut melko tuntematon konsepti, mutta ainakin tällä viikolla olen tykittänyt hengästyttävään tahtiin! Päivät ovat olleet pitkiä milloin mistäkin syystä, mutta onpa mukavaa todeta iltaisin ilman huonoa omaatuntoa, että nyt saa riittää, tänään on tehty tarpeeksi. Vapaa-ajan kouluahdistuksen olen saanut kuriin myös ottamalla iltalukemiseksi ja aamulehden tilalle tenttikirjan. Suomenkielistä tekstiä jostain muusta kuin kielioppiteorioista tai syntaksista, käyhän se jo rentoutumisesta!

Pohjamutiin valuneen koulumotivaationkin esille kaivaminen ei lopulta vaatinut muuta kuin rehellisen tunnustuksen, että nyt stressaa vähän liikaa. Yhdellä kurssilla heitin viatonta vesilintua, ja siitä lähtien koulunkäynti ei olekaan enää tuntunut suossa kahlaamiselta. Hip hip hurraa!

Sinällään toki ironista, että tässä ollaan kuusitoista vuotta kulutettu koulunpenkkiä ja siitä huolimatta pitää aktiivisesti opiskella opiskelua. 

***
This november started exceptionally. First of all it's so bright because of the snow that I'm not feeling pissed off at all and secondly, I might've finally learned how to study! The change is most likely only temporary and took only about 16 years but still!